unensieppaaja

onkohan mulla jonkin sortin lievä paniikkihäiriö...juttu..
aina ennen kouluun menoa, rupeaa jännittämään ja sydän hakkaa ja tuntuu siltä että meinaan tukahtua(en tukehtua)..tärisyttää ja stressaan. mutta! sitten kun olen onnellisesti selvinnyt junaan, niin oon ihan normi. äh. varmaan vaan stressiä i guess.

en edelleenkään jaksa sitä yhtä tyyppiä mun ryhmässä. muitten juttuja jaksaa kuunnella jotenkin, mutta tän, sanotaan vaikka pirkko, sen juttuja ei vaan jaksa. kaikkien kanssa on vaan pakko tulla toimeen, ja osaan olla kohtelias, koska loppupeleissä, mun ei tarvitse elää kyseisen ihmisen kanssa.

en ole taas pariin päivään muuten syönyt kunnolla..eiku kävin eilen hesessä ennen koulua kun meinasin kuolla nälkään. anyway, oon onneks kuitenkin oppinut syömään terveellisemmin kuin ennen. en syö sipsejäkään enää. se on kuules iso juttu mulle. muistan kun joskus pystyin illassa vetää yhden pussin sipsejä ja suklaalevyn puolessa tunnissa. yök. nykyään syön ennemmin itse tehtyä patonkia/sämpylää juustolla ja tomaateilla höystettynä. ihana herkku on myös tomaatin viipaleet ja feta. toi on niin sairaan hyvää!!

joka ilta pyydän anteeksi sitä että oon mikä oon..etten ole sellainen kun tiedän voivani olla. joka ilta mä toivon että huomenna olisin vähän parempi. jaksaisin enemmän, olisin onnellisempi ja iloisempi. joka päivä mä teen edes yhden hyvän uuden teon tai sanon itelleni jotain hyvää itsestäni. onneksi oon oppinut puskemaan itteäni eteenpäin koska kukaan muu ei voi tehdä sitä mun puolesta. joka ilta kiitän mun lapsista luojaa. koska mun pitää uskoa johonkin suurempaan hyvään. johonmin joka suojelee mun lapsia mun lisäksi. johonkin joka näkee mun sisimpään mun synkimmällä htekellä ja näkee että en ole paha.