apua, mikä tauko ollut! välillä on pitänyt tulla päivittelemään, mutta en oo vaan jaksanut. :/
koulussa kaikki ok.
luulin jo selvinneeni kaikesta, piinaavista ajatuksista, laihiksesta, vammailusta, pelosta ja kauhusta. mutta eheii..ne vaan odotti mua kulman takana.

ensiksikin, pääsin exän kanssa kunnon aivoriiheen, vuosien vuodatukset pulppusi ajatuksista suoraan toisen syliin. ei enää syytöksiä. ystävyys, ymmärrys, riitely.
mutta, yli vuosi mennyt ja ei lyöntejä, ei pelkoa. usko. toivo.

miks juuri tänään aloin selailemaan laihdutusblogeja?! en todellakaan edelleenkään halua olla mikään riutuva tikku, vaan vain paremman näköinen. en liian laiha. lihaksikas, mutta en mikään fitness-ylipumpattu..

laihdutus saa odottaa. kesällä syntyy vauva. keho muuttuu, mutta ei lopullisesti. haluan takas oman kehoni. tai no, paremman kehon kuin omani.kauniin.

onkohan mulla jonkin sortin lievä paniikkihäiriö...juttu..
aina ennen kouluun menoa, rupeaa jännittämään ja sydän hakkaa ja tuntuu siltä että meinaan tukahtua(en tukehtua)..tärisyttää ja stressaan. mutta! sitten kun olen onnellisesti selvinnyt junaan, niin oon ihan normi. äh. varmaan vaan stressiä i guess.

en edelleenkään jaksa sitä yhtä tyyppiä mun ryhmässä. muitten juttuja jaksaa kuunnella jotenkin, mutta tän, sanotaan vaikka pirkko, sen juttuja ei vaan jaksa. kaikkien kanssa on vaan pakko tulla toimeen, ja osaan olla kohtelias, koska loppupeleissä, mun ei tarvitse elää kyseisen ihmisen kanssa.

en ole taas pariin päivään muuten syönyt kunnolla..eiku kävin eilen hesessä ennen koulua kun meinasin kuolla nälkään. anyway, oon onneks kuitenkin oppinut syömään terveellisemmin kuin ennen. en syö sipsejäkään enää. se on kuules iso juttu mulle. muistan kun joskus pystyin illassa vetää yhden pussin sipsejä ja suklaalevyn puolessa tunnissa. yök. nykyään syön ennemmin itse tehtyä patonkia/sämpylää juustolla ja tomaateilla höystettynä. ihana herkku on myös tomaatin viipaleet ja feta. toi on niin sairaan hyvää!!

joka ilta pyydän anteeksi sitä että oon mikä oon..etten ole sellainen kun tiedän voivani olla. joka ilta mä toivon että huomenna olisin vähän parempi. jaksaisin enemmän, olisin onnellisempi ja iloisempi. joka päivä mä teen edes yhden hyvän uuden teon tai sanon itelleni jotain hyvää itsestäni. onneksi oon oppinut puskemaan itteäni eteenpäin koska kukaan muu ei voi tehdä sitä mun puolesta. joka ilta kiitän mun lapsista luojaa. koska mun pitää uskoa johonkin suurempaan hyvään. johonmin joka suojelee mun lapsia mun lisäksi. johonkin joka näkee mun sisimpään mun synkimmällä htekellä ja näkee että en ole paha.

back to the past, please.

kesä meni. perkele.

laihduin liikaa. kuumuus oli niin sairasta ettei pystyny ku vasta illalla syömään jotain pientä. (painan 46kg nyt).

koneesta soi burning heart.

masennus vaivaa. varsinkin nyt kun oon yksin himassa ja muksut on tarhassa. ei se kesällä vaivannut. oli niin paljon ääntä lähellä etten kuullut sisäisiä ääniä.

edelleenkin toivon että saisin kadota hetkeksi, nukkumaan. tai metsän keskelle istumaas. ja vain olla. hengittää rauhassa, ilman että kukaan vaatii mitään. saisin itkeä. kadotettuja unelmia, haaveita toteutumassa. uskallanko?
ihmeellinen taisteluhenki puskee masennuksen läpi kokoajan.

tekis mieli huutaa koko maailmalle että MÄ PÄRJÄÄN. mut tilitän siitä ennemmin täällä.

ärsyttää nähä mun ryhmäläisiä, siis ainakin niitä muutamia. tekopirteitä. ei-kiinnostavia asioita. piilovittuilua. tosin itekin osaan sen vallanmainiosti. ja näpäytän samantien takaisin. buujah.

silti mä pelkään että mua vaan arvostellaan. kukaan ei pidä musta tälläisena. ihme ruikutusta aikuiselta naiselta. argh. toisaalta sitä ei kaipaa muiden hyväksyntää; ei sillä ole väliä. mutta on sillä ainakin vähän. vai mitä?


mä en oikeasti jaksais kuunnella mitä muut on lomalla tehnyt, missä ne on käyny, kuinka paljon ne on dokaillu ja nolannu itteensä. siinä samalla miettii taas kerran että suomlaiset osaa vaan dokata. hävettää.
siellä on ne tyypit joille mulla ei ole mitään sanottavaa. ei innosta.


---> nuorempi tyttö alotti tänään tarhan. jännää. mua oikeasti stressas toi asia koko kesän, ja nyt mua kuvottaa ja oksettaa kun mietin miten se pärjää. siltikin oon ilonen että pääsi ikäistensä seuraan ja saa paljon kavereita.
huono omatunto asiasta silti on. mut miks?

here again

ääh..anteeksi kun en ole kirjoitellut. koulu on vienyt aikaa ja enrgiaa aika paljon. vapaa-aikana olen halunnut olla enemmän lasten kanssa kuin koneella. olenkin onnistunut vieroittumaan facebookista aika hyvin ;D

koulussa ekat kuukaudet tehtiin leipiä, sämpylöitä, hiivaleipiä, ruisleipää joka muuten on tuhat kertaa parempaa kuin kaupan kököt. oon myös päässyt tekemään tanskalaisia wienereitä, voi- ja lehtitaikinoita, rahkapullia, piiraita jne. eli mitään ns. vaikeampaa ei olla tehty, vielä. oon nauttinut niin paljon koulusta. junamatkat on ihania kun tietää että pääsee kouluun.
se tunne kun menee koulun ovista sisään, pukuhuoneeseen pitkän haisevan käytävän läpi ja sieltä leipomoon jonka käytävillä tuoksuu ihana ja tuore leipä, on aivan mahtavaa. joka päivä oppii jotain uutta. se miltä taikina tuntuu käsissä, taikinan vaivaaminen ja tuoreen pullan tai leivoksen tuoksu. huumaavaa.
kaikkea saa maistella.

en ymmärrä kyllä miten jotkut lihoo tuolla koulussa. opettaja oli sanonut että joku aikasempi oppilas oli lihonut 15kg koulun aikana..mitä se oikein söi?? hyh.

en ite oo lihonut, vaan itseasiassa laihtunut vähän :0 vieläkin tasapainoilen noitten laihis juttujen kanssa, vaikka en tietoisesti yritä laihduttaa, vaan koitan syödä terveelllisesti jne jne jne..blaa blaa. kunto on ainakin noussut kun joutuu koulussa seistä ja liikkua kokoajan+koulumatkan pätkät kun kävelee junasta toiseen..thihhi. jotenkin noi ajatukset on aina taka-alalla vaikka koitan olla ajattelematta niitä. on helpompaa vaan olla ajattelematta.

mun isompi tyttö oppi lukemaan..5v.. ekat hampaatkin tippu jo. nuorempi tyttö opettelee kirjottamaan. mitä ihmettä :D en mä ollut noin viisas nuorempana.

mulla oli eilen koulussa mukana toi vanhempi tyttö. aika hyvin jakso olla siellä ja sai auttaa leipomaan prinsessaleivoksia. kotimatkalla se ei nukahatnut vaikka kello läheni yhdeksää. onneksi. en olis millään jaksanu kantaa sitä asemalta kotiin.

hei hei mitä kuuluu?!?!

anteeksi tämä tauko!!
koulunkäynti on yllättävän rankkaa vaikka sitä onkin vain 3-4 iltaa viikossa.
se 5tuntia koululla on niin intensiivistä ja vauhdikasta että kun pääsen himaan, lösähdän vain sohvalle jumittamaan hetkeksi. vapaa-ajalla olen harjoitellu ahkerasti leipomista ja oikeita tekniikoita.
pullapitkon teko on yllättävän vaikeaa aluksi, tekniikan takia :D
perheen sairastelut on vähän hidastanut koulunkäyntiä, mutta onneks opettajat on ymmärtäväisiä.
ollaan leivottu pullia, sämpylöitä, patonkeja, torttuja, piiraita jne.
koulusta saa ostaa omia tekeleitä pilkkahintaan ;D
josta päästään toiseen asiaan..oon onnistunu melkein karkoittamaan pahat ajatukset päästä, niin silti se helvetin lihomisen pelko on taustalla melkein kokoajan. enkä oo edes lihonut. vaan laihtunut vähän. painan siis nykyään 48kg ja rapiat.
ahdistaa koulussa kattoa kun yks ryhmäläinen ihan tyytyväisenä mättää raakaa pullataikinaa maistiaisena..hyh.

ostin myös koiran :D oon melkein kaks vuotta miettiny ja pohtinu asiaa. tää uus tulokas on melkein vuoden ikäinen sekarotuinen ihanuus. aivan ihana karvakorva <3

kohta on muuten mun synttäritkin ja oon suunnitellu että meen vaan leffaan kaverin kanssa. ei jaksa dokaa.

niin,,ja se mun röökilakko loppu jouluussa stressin takia..pitää taas skarppaa ja lopettaa. ahdistaa toi rööki entistä enemmän. ja mä tiedän että pystyn siihen!!

because the night, i have to fight just to see the light..

aikaa on vierähtänyt ihan mukavasti.
jotenkin stressasin koko joulukuun yhtä hemmetin jouluaattoa. mulla oli vapaata lapsista kaks päivää ennen aattoa ja aattona hain isooman sitten mummmilta. siellä syötiin joulupuuro ja sitten dösällä himaan avaa lahjoja. mä sain kameran. onneks. omassa oli kuitenkin jo toi näyttö vähän rikki..ehhehe..

tona kahtena vapaa päivänä..ekana mä treffasin yhden kivan kundin, tai no miehen, se on mua tarpeeks vanhempi. ihan kahvilla vaan ja se autto mua sillai että pääsin sen autokyydillä tohon kauppakeskukseen shoppailee viime hetken lahjoja ja se osteli jotai- mitä- lie- kenelle- lie. auto oli ihan sika magee!!!!! vaikka ei noi autot mua kyl kiinnosta mutta toi menopeli. huh. ja tuo setämies on söpö kanssa. en kyllä odota mitään. enkä halua mitään...tai no..kahvittelu riittää. kunhan välillä pääsee ulos täältä.

mulla alkaa koulu pian. jännittää ja innostuttaa ihan hirveästi. toivotaan että se vuoden 2012 maailmnaloppu ei tuu että kerkeen valmistuu ;D

niin, ja uusi vuosi meni raketteja katsellessa ja pulkkamäessä lasten kanssa.

viime vuonna oppi taas itsestään tarpeeksi. ehkä tänä vuonna ei tarvitse tehdä samanlaisia VIRHEITÄ.

i dont know what to say

pääsin sinne kouluun mihin hainkin.
pelottaa se miten lähellä olen unelmaani.
askel kerrallaan.